Mun pikkuveljen kaks ekaa kookoota täällä meillä

Huh huh! Onpas ollut menoa ja meininkiä taas tässä viime aikoina! Siis mähän kerroin teille jo tos aikoja sitten, että mä saan pikkuveljen. Kaikki mun fanit on painostanut mua nyt jo pitemmän aikaa, että mun pitäis päivittää mun blogia, mutku mä oon ollut niin hirveen kiireinen ton mun pikkuveljen kanssa! Mun pitää nääs opettaa se koirien tavoille - tai meijän talon tavoille - esimerkiks, miten vetää hihnassa tai miten vetää raivarit toisille koirille niin et mami lentää pitkin mantuja ynnä muuta. No, noitakin on sattunut, mutta nyt mä kerron, mitä kaikkee me ollaan Hupin kanssa tehty.

Heti ekaks, kun se tuli meille niin se rupes MURISEE mulle!



Mut mä näytin sille, kuinka kiltti poika mä osaan olla, kun oon isoveli ja kaikkee, ja meistä tuli heti parhaat ystävät!



Päätettiinkin heti pistää painiksi:

















Painiminen onkin siitä lähtien ollut mun ja Hupin lempipuuhaa! Välillä meidän kierrokset nousee niin, että Hupia rupee hirveesti haukututtaa. Mä en tykkää haukkua.





Mut osataan me nätistikin leikkiä - esimerkiks vetoleikkejä.









Hupilla on yks jännä tapa. Sen on ihan pakko aina änkee turkille, vaikka mä olisin just saamassa unen päästä kiinni! Se ei taida tietää itekään, haluukse sykyliin vai painia.













Sillä on muutenkin tapana aina talloa mua niinku mä olisin joku pehmolelu.



Mä oon yrittänyt opettaa sille sivistyneitä koirien tapoja, mitä tulee nukkumiseen.

'



Toinen juttu, mitä mä oon yrittänyt opettaa Hupille on, että tästä kämpästä ei ruoka ja herkut lopu, joten ei ole pakkoa ahmia kaikkea heti ja ruoasta on turha riidellä.

Tässä me syödään sivistyneesti yhdessä samaa puruluuta, kun siin Hupin puruluussa oli meidän molempien mielestä jotain vikaa.











Tässä me tongitaan atkivointilaatikosta nameja.





Mut eihän me tietty kokoajan olla kotona oltu! Me ollaan oltu sorsiksella ties kuinka monta kertaa! Aluks se oli kyl tosi hidasta, kun Hupi oli vähän välii naamallaan hangessa.









Nää on Hupin 3kk synttäripäivältä. Edelleen turpa lumessa.







Ja ollaan me oltu jo kerran koiratarhassakin, vaikka Hupi ei ollut sillo vielä edes kolmee kookoota. Hupi pärjäs kyllä alkujänskättämisen jälkeen tosi hyvin! Toi sen kaveri oli jo 5kk, vaikka se näytti jo ihan isolta tytöltä. Noi puuledit on semmosii.



Mut kattokaapas tätä!









Siinä viipottivat Hupi ja Topi, Hupin pikkuveli. Topi oli kyl isompi kuin Hupi. Se oli kuulemma semmonen lihava kuopus, mitä se sitten tarkoittaakaan. Tässä vielä lisää kuvia Topista, kun se tuli meille kylään. Hupilla ja Topilla tuli heti aluks riitaa ruokakupilla, jonka jälkeen pääasiassa mä leikin Topin kaa, kun Hupi kiukutteli mamin sykylissä.









Tässä Topista vielä muutama poseerauskuva. Sillä oli jo noussut korvat pystyyn, vaikka Hupilla ei.





Semmosta kaikkee me ollaan tehty!

Hupi 14.2. eli 2kookoo ja 1 päivä.




Hupi 9.3.




Hupi 13.3. eli 3kookoo tasan.




Hupi 18.3.




Ja lopuks vielä tietty mä 3v!