Viikon koirakuva: Kevättä ilmassa!

Osallistunpa taas tähän viikon koirakuvahaasteeseen. Mä oon ollut ihan hirveen kiireinen viimeaikoina, kun me muutettiin tänne annallejavillelle, ja mun on pitänyt raportoida siitä täällä mun blogissa (Osat 1, 2 ja 3). Sitäpaitsi mä täytin 2v. , ja oon mä ollut taas uimakoulussakin. Nyt kuitenkin käytiin mamin kanssa vartavasten ottamassa keväisiä kuvia tätä tän viikon haastetta varten eli kevättä ilmassa!

No, oikeastaan ainut ikävä asia liittyen kevään tulemiseen on lumien sulaminen. Mä diggaan lunta!


Toisaalta ei sekään niin ikävää ole, koska tulee tällaisia hyviä läträyspaikkoja.


Toinen, mikä lähtee, on tietty talviturkki - noin niinkuin kirjaimellisesti.


Ensimmäisiä vakavasti otettavia kevään merkkejä on tietty ekat leskenlehdet,




ja muuttolintujen tuleminen,


ja jahtaaminen. Ha, sainpas sen lentoon!


Hei hei talvi!


Tervetuloa kevät!

Viikon koirakuva: Valo

Tän viikon koirakuvahaasteen aiheena on valo. Tää aihe sopii kuin nakutettu tälle päivälle, koska aurinko päätti pilkahtaa pitkästäaikaa tälläkin puolella maapalloa- niinkuin mami sanoo. Heti mamin tultua töistä me juostiin ulos nappailee ihan tuoreita kuvia. Samalla voitte vähän vakoilla, minkänäköistä mun arkinen lenkkimaasto nykyää on, kun me ei enää mennä sinne koiratarhaan. Mami on kyl sanonut, että meidän maisemat muuttuu kohta ihan kokonaan toiseksi, kun me kuulemma muutetaan:o Me nähtiin myös fasaani, mutta siitä mulla ei ole kuvia, kun mä vähän riehaannuin siinä remmin päässä niin, että mamikin vaan poukkoili edestakas..



















Ps. Mami käski kirjoittaa tänne loppuun, että aurinkoista alkukevään päivää kaikille. Vitsit, mitä nössöilyä.. En kirjota!

Viikon koirakuva: Kuvia tekstin pohjalta

Tän viikon koirakuvahaasteen aiheena on kuvia tekstin pohjalta. Siellä oli semmoinen runo, jonka pohjalta voi juttunsa tehdä. Mä en ymmärrä hölkäsenpöläystä semmosista runoista.. Mä oon tullut vähän mamiin siinä suhteessa. Siksi mä päätin valita oman tekstinpätkän, joka kuvailee syvällisesti mun elämänvilosoviaa, jota olen toteuttanut ihan pienestä pitäen. Se kuuluu näin:

Mitä ei voi syödä,






tai lempiä,


sen päälle voi aina lirauttaa pissat!

Viikon koirakuva: Koiran kieli

Tän viikon koirakuvahaasteen aiheena on koiran kieli. Mullahan on maisterin paperit koiran kielestä, kun oon pienestä pitäen käynyt melkein joka päivä koiratarhassa sitä opiskelemassa. Yllättäen pari viikkoa sitten mami päättikin sitten, että meidän koiratarhailut on ohi. Mä taisin jo mainita siitä aikaisemmin täällä blogissa. Mä kuulemma käyttäydyn liikaa niin kuin omistaisin ne tarhat ja kaikki tytöt siellä, ja isottelen LIIAN isoille pojille. Tässä alla on kuva tuolta mun vakkaritarhasta. Mä ohitan siinä tuommosta sussaria, ja huomatkaa mun ruumiin kieli. Periaatteessa menen vain muina miehinä siitä ohi, mutta mun häntä on pystyssä merkkinä siitä, että mä oon pomo täällä.



Tässä seuraavassa kuvassa mä oon Saku-serkulla, joka on kans ainakin osittain sussari. Mä tiedän, että Saku on pomo, joten pidän hännän alhaalla.



Kaikki hauvat ei kuitenkaan näytä näin selkeitä merkkejä kuin mä. Tässä kuvassa mä ja naapurin Stitch ollaa tuolla samaisessa tarhassa. Mami sanoo aina, että mun pitää varoa tota Stitchiä, mut en mä nää, että miksi. Oon hiukan epävarmana, kun se lähestyy mua tollai. Mä en pienempien kanssa ikinä tappele, ja nää tilanteet yleensä päättyykin siten, että Stitch yrittää tulla mun päälle ja mami joutuu tönäsee mua, jotta väistäisin.



Vaikka mä joskus käyttäydynkin vähän hölmösti narttuja kohtaan eli omin niitä, niin yleensä mä kyllä kunnioitan niitä, ja sen näkee musta. Tässä ollaan mä ja naapurin Lilo. Me vähän jännitetään Lilon kanssa tota isoa Manta-tyttöä.



Mut tosiaan mä en enää pääse tarhailee, ainakaan jos siel on paljon koiria, joten olen joutunut viettää paljon aikaa noissa tylsissä ihmisten touhuissa. Mä sanon, että ne on tylsiä, koska yleensä kaikki tapahtuu NIIN hitaasti, että mä ehdin tylsistyä. Tässä kuvassa me ollaan TAAS pysähdytty kesken lenkin ja mä oon viittä vaille rupees vinkuu, kun mul on TYLSÄÄ.

Viikon koitakuva: Koira kuin julkkis

Tän viikon koirakuvahaasteen aiheena on koira kuin julkkis. Mun mielestä mä muistutan lähinnä Ben Aflekkia, mut mami sanoi, että mä oon paljon söpömpi :) Mami sanoo mua myös drama queeniksi ja vilmitähdeks. Varmaan siksi, että se on videoinut mua tosi paljon.

Mulla ei ollut mitään sopivia kuvia tähän haasteeseen, joten mä päätin laittaa sen sijaan pari videoo musta. Ensimmäisessä mun keksi lensi vahingossa mun maitokulhon taakse, mutta mami ei tullut jostain syystä passaamaan mua niin kuin yleensä, vaikka mä selkeesti ilmaisin olevani avun tarpeessa:



Tässä toisessa videossa mä oon tosi tylsistynyt, ja mami vaan istuu täl koneella. Mä olin jo leikkinyt mun leluilla ihan tarpeeks, murustanut mun kepin tohon matolle ja muuta, joten mami ois aivan hyvin voinut antaa mulle vähän huomiota:

Viikon koirakuva: Taiteellinen

Tällä viikolla koirakuvahaasteen aiheena on taiteellinen. Vähäks mua taas harmitti, että mä oon esitellyt mun taiteellisimpia puoliani täällä blogissa JO AIKAISEMMIN! Mähän oon muun muassa osallistunut taiteellisiin valokuvauskilpailuihin, esittänyt mun personmanssitaidetta, ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, mun lempiharrastusta eli kämpän uudelleen sisustamista.

Mut sit mä keksin, että mä en olekaan kertonut teille, kuinka kultturelli mä loppujen lopuksi olenkaan! Mä olen nimittäin käynyt tuolla Helsingin sityssä ihan Taiteiden yössä kuuntelemassa jazzia, kattomassa erinäköisiä esityksiä, syömässä eväitä ja muuta. Mä laitan tähän muutaman kuvan musta ja Minjasta Taiteiden yössä vuonna 2008. Minja on semmonen ihmistyttö, joka asuu täälla aika lähellä, ja me käydään aika usein siellä kyläluutailemassa mamin kanssa. Huomatkaa mun pyhäkaulapanta, jonka annajaville *häntä heiluu* on tuonut ihan Irlannista asti!

Viikon koirakuva: Tosiystävät

Tällä viikolla koirakuvahaasteen aiheena on tosiystävät. Mähän olen esitellyt Sakun, mun likkakavereita ja koiratarhakavereita täällä mun blogissa jo aikaisemmin, mutta yks mun kaveri on esittelemättä nimittäin Urho Petteri. Urho on lapinkoira ja se on vähän mua nuorempi. Se asuu aika kaukana ja me nähdään tosi harvoin, joku pari kertaa vuodessa. Joka kerta, kun me nähdään, meidän pitää eka selvittää, kuka olikaan pomo eli MÄ, mut sitten kun se on selvitetty, me ollaan taas parhaat kaverit. Tässä on meistä kaverikuva:



Urho Petteri saa muuten pian oman pikkuveljen! Sen nimeksi tulee Tauno Einari. Vähäks mä oon kade! Mami on kyl sanonut, että kyllä mäkin saan joskus oman pikkuveljen. Sen nimeks tulee Into. Toinen nimi on vielä mietinnän alla. Sit me ollaan Inton kanssa tosiystävät! (Kunhan eka selvitetään, kuka on pomo).

Viikon koirakuva: Girlpoweria ja machoenergiaa!!!!

Tän viikon koirakuvahaasteen aiheena on girlpoweria ja machoenergiaa. Mä en oikeen tajunnut tota aihetta, mut mami sit selitti mulle mitä noi machot esimerkiks on.

Machot on semmoisia poikia, jotka ajattelee olevansa hirveän komeita.


Ne on myös aikamoisia tappelupukareita,


koska sillai ne kuvittelee saavansa kaikki tytöt pussailee niitä.


Saattaa ne tuoda tyttöjä yökyläänkin, vaikka mami ois kieltäny.


Jotku machot myös polttaa putakkaa, koska ne luulee sillo näyttävänsä viksuilta.

Viikon koirakuva: Sininen hetki

Tän viikon koirakuvahaasteen aiheena on sininen hetki. Mä en ihan löytänyt sopivia kuvia tuolta mun arkistosta, mutta mä laitan tähän muutaman kuvan parin viikon takaselta landereissulta jossain Jyskäkylän lähellä. Mä sain olla siel irti, ja mähän otin siitä kaiken irti! Kuvia on vaan muutama just sen takia, etten mä oikeen viihtynyt noiden ihmisten seurassa vaan lähdin seikkailee metsiin ja metsästää myyriä. Tsekatkaa nää vauhtikuvat ja olkaa sinisiä kateudesta!



Kuvista iso kiitos näätä-tädille!

Viikon koirakuva: Muutos

Mami sanoo joskus - tai aika useinkin - mua sen omaks pikku pahilaiseks. Mun mielestä mä oon kyllä kiltti ja kunnollinen nuori herrasmies.

Kattokaa nyt, kuinka söpö ja kiltti mä osaan olla!


Tässäkin mä vaan syön kiltisti puruluuta mamin jaloissa, kun se tuijottaa sitä laatikkoaan.


Tietty mullakin joskus kontrolli pettää.


Mutta minkäs sille pieni koiranpoika voi;)

Viikon koirakuva: Ensimmäinen

Vuoden ensimmäinen Viikon koirakuva haaste on aiheeltaan ensimmäinen. Täydellinen tilaisuus taas lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja kertoa mun elämäni toisesta koiraleiristä, ja siellä mun elämäni ensimmäisestä agility-kilpailusta. Olin silloin noin 1 vuotta.

Se leiri oli viikonloppuleiri. Ohjelmaan kuului jotai luentoja, missä mami kävi, lenkkeilyä ja leikkimistä, mut sit myös erilaisiin harrastusjuttuihin tutustumista, kuten agilityyn ja jäljestämiseen. Mä olin jo mun ensimmäisellä koiraleirillä, kun olin 6kk, tutustunut tohon jäljestämiseen, jossa osoittauduin muuten luonnonlahjakkuudeksi, niin päätin tutustua sit tohon agilityyn. Se oli mun ensimmäinen kerta, kun kokeilin niitä esteitä. Me kuultiin mamin kanssa et sunnuntaina on kilpailut niin reenattiin lauantaina sit oikein tosissaan muun muassa putkea, hyppyesteitä ja A-estettä.

Kilpailupäivä koitti ja mua jännitti tosi paljon. Rata alkoi esteellä, jonka mä suoritin mallikelpoisesti:



Sit piti ettiä nameja noiden vihreiden purkkien alta ja punasista sai miinuspisteitä:



Sit piti taas mennä esteestä, mut mä unohdin kummalta puolelta sitä keppiä pitikään mennä:




Sit mä päätin ottaa ohjat omiin käsiin ja menin ton A-esteen ja putken ihan ite. Kuulin myöhemmin, ettei ne kuuluneet rataan..:



Ja viimetteeks piti mennä tohon noitten oranssien juttujen keskelle seisoo, mut mä menin vahingossa hutiin:



Oli tosi hauskaa olla kilpailemassa, vaikka musta rata oli vaan turhan lyhyt. Mä en kuulemma saanut yhtään pistettä, kun tein noi ylimääräiset esteet. Mun mielestä mun ois kyl pitänyt saada niistä lisäpisteitä..

Viikon koirakuva: Tunnelma

Tällä viikolla koirakuvahaasteen aiheena on tunnelma. Mä ajattelin kertoa teille pienen tosielämään perustuvan jännitystarinan. Tää itseasiassa tapahtu mulle viime juhannuksena.


Tässä on Saku. Mä olin viettämässä viime kesän juhannusta Sakun luona siellä Vääksyssä.


Me leikittiin pihalla kaikkee kivaa, kun yhtäkkiä se lähtikin jonnekin, eikä ottanut mua mukaan.


Mä olin vähän niinku et, ei sitten. Kyl mä keksin jotain tekemistä itteksenikin.


Mut sit mua rupes jännittää, että miksei se ottanut mua mukaan ja tuleeko se koskaan takaisin, kun sen lähdöstä oli kulunut AINAKIN puolituntia.


Mut sit tuli auto pihaan. Onkohan se Saku??


On, se on Saku!


Saku, Saku, Saku!!


Pusi, pusi. Mul oli sua tosi kova ikävä!

Myöhemmin mä kuulin, että se oli käynyt vaan kaupassa. Unohti sit mulle mainita siitä..

Sen pituinen se.