Uimassa taas!

Me oltiin taas tänään siellä Hyvinkään koirakylpylässä uimassa! Mähän oon käynyt siellä jo kerran aikaisemminkin, mutta nyt mä vasta tajusin kuinka hauskaa uiminen on!! Mä uin tosi monta kertaa altaan päästä päähän. Mami sanoi mua sen omaks pikku saukoks.


Tässä mä polskin määrätietoisena.


Täs mä oon nousemas sielt altaasta. Tuol takana näkyy naapurin Stitch, joka oli kans kova poika uimaan, vaikka oli ekakertalainen. Tai ei Stitch oo enää mun naapuri, kun me muutettiin eilen mamin kaa tänne annallejavillelle *häntä heiluu*, kun ne lähtee uklomaille.

Tähän lopuks vielä video:

Viikon koirakuva: Taiteellinen

Tällä viikolla koirakuvahaasteen aiheena on taiteellinen. Vähäks mua taas harmitti, että mä oon esitellyt mun taiteellisimpia puoliani täällä blogissa JO AIKAISEMMIN! Mähän oon muun muassa osallistunut taiteellisiin valokuvauskilpailuihin, esittänyt mun personmanssitaidetta, ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, mun lempiharrastusta eli kämpän uudelleen sisustamista.

Mut sit mä keksin, että mä en olekaan kertonut teille, kuinka kultturelli mä loppujen lopuksi olenkaan! Mä olen nimittäin käynyt tuolla Helsingin sityssä ihan Taiteiden yössä kuuntelemassa jazzia, kattomassa erinäköisiä esityksiä, syömässä eväitä ja muuta. Mä laitan tähän muutaman kuvan musta ja Minjasta Taiteiden yössä vuonna 2008. Minja on semmonen ihmistyttö, joka asuu täälla aika lähellä, ja me käydään aika usein siellä kyläluutailemassa mamin kanssa. Huomatkaa mun pyhäkaulapanta, jonka annajaville *häntä heiluu* on tuonut ihan Irlannista asti!

Pitkäkosken koirapuisto

Me käytiin tänään mamin kanssa Pitkäkoskella koiratarhailemassa. Kuten tyypillistä reissu päättyi siihen, että mami sanoi meidän koiratarhailujen loppuvan nyt tähän. Siis mä en käsitä! Kuunnelkaapa mun tarina:

Se paikka on aika kaukana ja sinne pitää mennä autolla. Mami oli saanut järkättyä meille kyydin ja mun piti tapani mukaan istua mamin jaloissa koko matka, kun takapenkki oli täynnä tyttöhauvoja.



Mamin mielestä mä en käyttäytynyt hyvin edes autossa. No, vähän kun yrittää kattella maisemia ja kurkotella takapenkille niin muka häiriköi?!

No siel tarhassa oli tosi ihku tyttöhauva, semmonen lappari niin kuin mami sanoo. Mä yritin vikitellä sitä kovasti, mut se oli niitä viileitä naisia, jotka antaa ymmärtää, mut ei ymmärrä antaa.









Pari muutakin poikahauvaa kävi siinä kärkkymässä, ja mul oli hirvee työ saada ne tajuamaan, että tää muija on varattu.



Eli siis koko reissun mä vikittelin sitä pimua ja yritin ajaa muut kosijat pois, ja mamin mielestä se oli taas jotain niin kauheen hirveetä että! Mä en tajuu..

Uimassa

Mä oon ollu tänään uimassa! En, en avannossa sentään vaan Hyvinkään koirakylpylässä :D Manikyyrin ja föönauksen jätin välistä, mutta altaaseen mami mut pakotti.

Tässä mä viel odottelen omaa vuoroani, kun mun kamut on jo siel altaalla:


Kun mä pääsin sinne altaanpuolelle odottelee, että se opetäti tulee näyttää meille, miten tää homma toimii niin mun oli pakko kurkistaa altaan reunan yli. Vitsit, että mua jännitti:


Mut oli siel muitakin mamoilijoita kuin mä:


Tässä mä jo porskutan! Mami sanoi, et mun silmät näytti siltä, että ne pullistuu kohta päästä.. No, arvaa jännittikö mua, kun toi opetäti vaan veti mut tonne veteen ja anto mun vaan räpistellä paikallaan kunnes sain vähän järkee päähän ja päästi mut sit uimaan mamin luo:


Joo, mä tiedän, että mä näytän surkeelta, mutta sit kun mä hiffasin, mistä tässä on kysymys niin kyl se uiminen oli ihan kivaa:


Huh huh. Kotiinpäin lähtö. Mä olin ihan litimärkä ja ulkona oli tosi kylmä. Mami yritti tosiaan föönaa mua, mut en mä suostunut:


Olipa taas kiva tulla kotiin. Menin heti nukkuu tohon mun nojatuoliin ja mami peitteli mut, kun se pelkäs, että mä vilustun:

Viikon koirakuva: Sininen hetki

Tän viikon koirakuvahaasteen aiheena on sininen hetki. Mä en ihan löytänyt sopivia kuvia tuolta mun arkistosta, mutta mä laitan tähän muutaman kuvan parin viikon takaselta landereissulta jossain Jyskäkylän lähellä. Mä sain olla siel irti, ja mähän otin siitä kaiken irti! Kuvia on vaan muutama just sen takia, etten mä oikeen viihtynyt noiden ihmisten seurassa vaan lähdin seikkailee metsiin ja metsästää myyriä. Tsekatkaa nää vauhtikuvat ja olkaa sinisiä kateudesta!



Kuvista iso kiitos näätä-tädille!

Viikon koirakuva: Ensimmäinen

Vuoden ensimmäinen Viikon koirakuva haaste on aiheeltaan ensimmäinen. Täydellinen tilaisuus taas lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja kertoa mun elämäni toisesta koiraleiristä, ja siellä mun elämäni ensimmäisestä agility-kilpailusta. Olin silloin noin 1 vuotta.

Se leiri oli viikonloppuleiri. Ohjelmaan kuului jotai luentoja, missä mami kävi, lenkkeilyä ja leikkimistä, mut sit myös erilaisiin harrastusjuttuihin tutustumista, kuten agilityyn ja jäljestämiseen. Mä olin jo mun ensimmäisellä koiraleirillä, kun olin 6kk, tutustunut tohon jäljestämiseen, jossa osoittauduin muuten luonnonlahjakkuudeksi, niin päätin tutustua sit tohon agilityyn. Se oli mun ensimmäinen kerta, kun kokeilin niitä esteitä. Me kuultiin mamin kanssa et sunnuntaina on kilpailut niin reenattiin lauantaina sit oikein tosissaan muun muassa putkea, hyppyesteitä ja A-estettä.

Kilpailupäivä koitti ja mua jännitti tosi paljon. Rata alkoi esteellä, jonka mä suoritin mallikelpoisesti:



Sit piti ettiä nameja noiden vihreiden purkkien alta ja punasista sai miinuspisteitä:



Sit piti taas mennä esteestä, mut mä unohdin kummalta puolelta sitä keppiä pitikään mennä:




Sit mä päätin ottaa ohjat omiin käsiin ja menin ton A-esteen ja putken ihan ite. Kuulin myöhemmin, ettei ne kuuluneet rataan..:



Ja viimetteeks piti mennä tohon noitten oranssien juttujen keskelle seisoo, mut mä menin vahingossa hutiin:



Oli tosi hauskaa olla kilpailemassa, vaikka musta rata oli vaan turhan lyhyt. Mä en kuulemma saanut yhtään pistettä, kun tein noi ylimääräiset esteet. Mun mielestä mun ois kyl pitänyt saada niistä lisäpisteitä..

Itsenäisyyspäivän koirapuistoilu

Tänään olikin jännä päivä. Mami ei heti aamulla ylös noustuaan lähtenyt viemään mua ulos vaan sano, että mun pitää jatkaa unia, joten tiesin heti, että tänään lähdetään taas reissuun. Mä olin aika kuitti eilisten kyläluutailujen jäljiltä, joten mä jäin ihan mielellään vielä vähäksaikaa sänkyyn köllöttelemään. Lyhyiden torkkujen jälkeen mä vääntäydyin olkkarin puolelle töllää mamia, missä se joi aamuteetä. No, koska me mennään?! Aika pian me kyl sit lähdettiin, ja päädyttiin autokyydillä tämmöiseen paikkaan, missä oli paljon koiria ja mä sain juosta vapaana tuntitolkulla. Kuvat puhukoon puolestaan:

Viikon koirakuva: Suosikki aihe - Vapaa

Tän viikon koirakuvahaasteeseen ei ole tiettyä aihetta, vaan jokainen osallistuja saa valita vanhoista haasteista suosikkinsa. Mähän en ole kauaa vielä tätä blogia pitänyt, joten mulla oli ainakin valinnanvaraa. Mä päätin valita aiheen vapaa, koska mä oon ajatellut laittaa tänne myös tarinaa mun ja kavereitten Poronpolku-retkestä Lopelle, jossa mä sain olla 2 päivää vapaana. Näin saan lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kärpäset ja muut ötökät on sitäpaitsi mun mielestä muutenkin tosi ällöttäviä..


Tässä mä odottelen meidän pihalla, että Usva ja sen mami tulis hakee meitä. Mä tarkastelin siinä ajankulukseni muurahaisten toimia, ja taisin mä niitä vähän maistaakin.


Tässä me ollaan jo perillä siellä Lopella ja mä tarkastan leiripaikan maisemia. Niin kuin näkyy, olen vielä kytkettynä, kun mami vähän mamoili siinä alussa. Mä olin nääs just vähän aikasemmin karannut Sipoon koirametsässä.


Kun teltat oli pystytetty, me lähettiin lenkille. Mami päästi mut vapaaks ja mä kävelin ihan kiltisti siin lähituntumassa. Tässäkin kyl mami rupes jo huutelee, että "Reemuu, odotaaa..".


Mä osasin kuitenkin olla ihan nätisti mukana.


Välillä jäin nenästäni kiinni johonkin pusikkoon, ja sain sit juosta muut kiinni.


Pian me poikettiin tuolta tieltä metsän puolelle. Mami hermoili taas..


Ja ei ehkä ihan syyttä, koska aika pian mä sain pupun jäljestä kiinni, ja sit mua vietiin! Kuulin vaan, kun mamin huudot hiljenivät mun juostessa sen pupun perään. Mä en ajatellut mitään muuta kuin, että se karvapallo PITÄÄ saada kiinni. Se onnistui kuitenkin eksyttää mut, ja yhtäkkiä huomasin olevani ihan yksin metsässä. Jokapuolella oli hiljaista. No, mä päätin ottaa tilanteen rauhallisesti. Ei paniikkia. Fiksuna poikana rupesin seuraamaan omia jälkiäni takaisin. Pian kuului jo Tinka-hauvan haukku. Ja vähän myöhemmin mamin huudot. Kieli vyönalla palasin sit mamin luokse ja lysähdin sen jalkoihin läähättämään. Olin ihan poikki.


Sain raahauduttua takaisin leiriin, jossa otin sitten vähän rauhallisemmin. En jaksanut edes leikkiä.


Illan hämärtyessä mami laittoi mulle suojavarustuksen päälle, niin kuin se sanoo, jos vaikka saisin päähäni häipyä taas omille teilleni. Ei mua kyllä inspiroinut karkailu yhtään, kun edelleen vähän väsytti ja sitäpaitsi joku eläin räpisteli lammella. Vähäks mä ihmettelin, että mikä se on.


No, mami sanoi sitten et se on lintu.


Musta se oli TOSI jännä. Sen touhuja mä seurasin koko loppu illan.


Seuraavana aamuna me lähdettiin taas lenkille ja nyt reitti kulki yli harjujen..


ja läpi soiden. Mua ei haitannut, vaikka tassut vähän kastukin.


Osaan mä kyllä pitkospuitakin pitkin kulkea.


Suossa mellastaminen oli kyl hauskaa! Mami vaan huus ja kiroili, mut en mä välittänyt. Se kuulemma pelkäs, että mä tipun suonsilmäkkeeseen.


Sitäpaitsi tälläkertaa mua ei huvittanut ees karata, kun löysin mätiä kaloja tän lammen rannalta. Ne oli hyviä. Mami kyl oli taas, että "Reeeemuuuuu, täääänneee!".


No, mitä nyt taas?!


Ihan viimetteeks me käytiin tämmöisen umpeen kasvavan lammen rannalla. Toi, missä mä, Tinka ja Usva seistään on pelkkää rahkasammalta.


Tosi kiva reissu oli, vaikka mulla tulikin tassut siitä vähän pipiks. Toivottavasti mennään pian taas uudestaan.