Viikon koirakuva: Vauhti

Tän viikon koirakuvahaasteen aiheena on vauhti. Mä ajattelin heti, että tää on täydellinen tilaisuus kertoa siitä, kun olin koirien juoksukilpailuissa, Seropisäntäilyissä. Mun joukkueeseen kuului siskokset nimeltä Wilma ja Peppi. Ne on kotoisin ihan Viipurista asti. Niissä on mm. vinttikoiraa. Meidän joukkueen nimi oli Remu Petteri ja Viipurin vikkelät kaksoset.

Se kilpailu oli Hyvinkään vinttikoiraradalla, josta me juostiin 80 metrin suora. Me saatiin valita joko kone- tai käsiviehe tai sitten sai juosta ihan ilman viehettäkin.

Mä en oikein tajunnut homman nimee silloin kilpailuissa, mutta innokkaana mä odotin omaa vuoroani:



Mami laittoi mut sit juoksee konevieheen perässä. Sehän on se pupu, mikä menee sen radan kaidetta pitkin. Vähänkö se oli jännää, kun lähdössä mami usuttu, että "ota kiinni!!", "missä annajaville?!!". Anna ja Ville nääs oli mua odottamassa maalissa, vaikka en mä sitä eka huomannut. No, mä lähdin tuhatta ja sataa jahtaa sitä viehettä:



Mut sitkun mä olin juossut jonkun aikaa, mä rupesin ihmettelee, että mitä mä täs oikein juoksen, mihin mä oon menossa, ja mitä noi ihmiset metelöi tos vieressä?! Rupesin hieman epäröimään:



Sit mä yritin taas vähän kiristää tahtia:



Ja lopuks mä yritin hammasta purren kiriä kunnolla, kun kuulin jo annanjavillen huudot maalista:



Mun tulos oli 12,01 sekuntia ja olin maxi-luokan 3. hitain. Wilman tulos oli 6,31s ja Pepin 6,81s. Niitä varmaan harmitti, kun mä en oikeen viel tiennyt homman nimee, mut tänä talvena me mennään mamin kaa treenaa tota viehettä. Ehkä ens vuonna me veljekset voitais olla joukkue??

Kuvista suuri kiitos Kepeätassulle, Teemu Lehmukselle ja Katja Voutilaiselle!

Viikonloppu Vääksyssä

Muistatteko, kun mä silloin yks päivä haaveilin kaikennäköistä esim., että me mentäis mamin kaa kattoo Saku-serkkua Vääksyyn. No, viime viikonloppuna me sit mentiin.


Tässä mä odottelen, että annajaville *häntä heiluu* tulis hakee meitä. Ne oli taas TOSI myöhässä, ja mä olin tosi hermostunut. Vahdin tossa mamin kassien vieressä, että koska ovikello soi.


Tässä mä oon jo siel Sakulla. Siel on kaikkii ihme sääntöjä - ettei muka sais mennä sohvalle, mut mä sain kyl keksusteltuu asiat niin, että mä saan mennä, vaikka Saku ei.


Ja sit siel oli yks kielletty huonekin, jossa oli tällainen täydellinen torkkutuoli - melkein samanlainen kuin kotona, mut taas mä sain ne ylipuhuttuu, että mä saan ottaa tääl torkut silloin tällöin.

Me tehtiin Sakun kaa taas kaikkee kivaa yhdessä, kuten:


leikittiin sisällä


ja ulkona,


käytiin pitkillä lenkeillä,


ja kerjättiin.

Mut kyl me myös riideltiin,


kun Saku omi kaikki puruluut ja lelut.



Musta se oli tosi epäreilua.


Mut sit kun mä leikin pientä ja söpöä niin me tehtiin sovinto,


ja syötiin taas kavereina omia puruluitamme.



Oli kyl tosi kivaa tulla takas kotiinkin, missä Puppe mua jo odotti.

Viikon koirakuva: Muoto

Tällä viikolla koirakuvahaasteen aiheena on muoto. Eka mä ajattelin, että tää on tosi vaikee aihe. Sit mä keksin, että yks hauvan elämän tärkeimpiä muotoja on tietysti PALLO! Mul on iso kokoelma erilaisia palloja. Mä laitan tähän eka kuvan musta ja mun lelukorista:



Tää on kuitenkin sen verran vakava aihe, joten mä esittelen tässä muutaman mun palloista hiukan tarkemmin:

Eli tän pallon mä sain mun kummitädiltä ja -sedältä viime jouluna.












Tän pallon mä sain 1v. synttärilahjaks mamilta.
















Tän pallon mä voitin, kun mä olin vauvahauvojen söpöyskilpailuissa ja mä olin 3. söpöin.

















Mun lempipallo on kuitenkin mun namipallo, jolla mä leikin joka ilta iltalenkin jälkeen ennen nukkumaan menoa.











Kyl mä tunnen muitakin muotoja kuin pallon.
Mun ruokakupit esimerkiks on pyöreitä.

Kun mä olin pieni ja hölmö

Mun on ihan pakko laittaa tää video tännekin, vaikka se on jo mun dogbookissa ja Topi-veikankin blogissa. Mä oon siin viel aika pieni, ja ainakin tosi hölmö. Enää mä en mee tohon halpaan..

Viikon koirakuva: Koiranelämää

Mäkin ajattelin osallistua mun veljien Topi, Rockyn ja Ronin innoittamina viikon koirakuvahaasteeseen, jossa viikon aiheena on Koiranelämää. Mä aattelin, että mä listaan tähän muutamia mun harrastuksia.


Mähän olin jo pienenä poikana kova nukkumaan ja nukkuminen on edelleen yksi mun lempiharrastuksista.


Kun mami aamulla herää laittamaan aamuteetä, mä siirryn mamin paikalle ottaa viel lyhyet viiden minuutin torkut ennen lenkille lähtöä.


Lenkin jälkeen mä yleensä riehun vähän aikaa, syön puruluuta tai muuta, mutta pian nukkumatti voittaa ja mä meen jatkaa keskenjääneitä unia tähän sohvalle..


tai nykyään tähän nojatuoliin, kun tulin syöneeksi tuon sohvan..


Mä voin nukkua myös vaikka näin.

Muita mun harrastuksia on muun muassa:


matkustaminen


ja retkeily,


uiminen,

agility,


ja painiminen.

Vähän luovempi harrastus on

uudelleen sisustaminen.

On mulla paljon muitakin harrastuksia, mutta tässä nyt tärkeimmät. Tyttöjen vikittelyä ei kaiketi lasketa harrastukseksi?

Mun kasvu

Eli mä painan nyt 17kg ja oon painanut näin paljon jo 7-8kk vanhana.

Tänään mä oon haaveillut

Tänään mä oon haaveillut. Tämmönen sateinen pimeä päivä on mitä parhaiten käytetty haaveillen. Mami on sytyttänyt kynttilöitäkin tuomaan tunnelmaa. Onneks ei kuitenkaan niitä haisukynttilöitä. Niistä mä en tykkää yhtään. Ai, mistä tällaiset pienet pojat haaveilee?

























No tytöistä tietenkin! Mä oon miettinyt tosi paljon tyttöjä tänään, ja Unaa erityisesti. Tässä on Una. Una on niin kaunis!















Tässä kuvassa on Nikita, joka on ollut meillä yökylässäkin. Se on kyl liian nuori mulle, mut se on kyl tosi hyvä suutelee. Mul on siitäkin tosi kiihkee kuva, mut mami ei antanut laittaa sitä, kun siin tuolis, mis me vehdataan roikkuu sen verkkarit. Naiset..






















Ja täs on naapurin tyttö Lilo. Se on tosi söpö, mut sil on tosi ylisuojeleva isoveli. Mä en ymmärrä miks se Stitch on niin epäluuloinen mua kohtaa, vaikka mä käyttäydyn aina kuin herrasmies, kun me treffataan Lilon kanssa. Isoveljet..

















Sit mä haaveilen, et me mentäis mamin kaa käymään tossa mun vakkarikoiratarhassa moikkaa mun kavereita. Me ei olla käyty siel ainakaan viikkoon. Mami sanoo, että syy on se, että mä kiusasin siel yhtä Iiroo viimeks kun oltiin siellä, ja tauko on nyt paikallaan. Ihmiset..














Sit mä haaveilen, että me mentäis käymään Vääksyssä moikkaamassa mun mamin äitiä ja isiä, ja mun Saku-serkkua. Saku on tosi iso poika, mut ei se mua oikeestaan paljon vanhempi ole..

















Ja sit mä tietty haaveilen, että annajaville *häntä heiluu* tulis kylään..

Mä viime juhannuksena

Mun kaksoisveli Topi kaipasi musta isompaa kuvaa. Tähän hätään ei ole tuoreempaa, missä mä näyn kokonaan, mutta me otetaan se mamin kaa tehtäväks.

Eka kirjoitus

Moi kaikki!

Mäkin päätin nyt vihdoinkin aloittaa mun oman blogin. Sitä onkin odoteltu..

Tänään sunnuntaina aamulla en ollut uskoa luppakorviani, kun mamin puhiheilami rupes piipittää tosi aikaisin. Arvasin heti, että nyt on jotain erityistä ohjelmaa tiedossa, kun mami ei heti pystyyn noustuaan lähtenyt kuskaamaan mua ulos vaan käski vaan jatkaa unia. Mä yritinkin kovasti, mut mamin kolatessa keittiössä, mun oli pakko siirtyy makkarista olkkarin nojatuoliin seuraamaan vaihvihkaa mamin tekemisiä. Jonkin aikaa siinä velttoilinkin, kunnes mami rupesi pakkaamaan reppuun mun kuppia ja nameja! Jee, me lähetään leikkii koulua! Tuli kyl innostuttuu vähän liikaakin, koska mamin käydessä haukkaamassa raitista ilmaa parvekkeella, kävin pureskelee koulutusnamipussukan muoviklipsut. Muoviklipsut, on ne sitten vöissä, repuissa, valjaissa tai kaulapannoissa, on mun suurta herkkua ja mä oon syönyt niitä tosi monta. No, tottakai sain taas tosta mun tempauksesta hiukan moitteita, mutta minkäs pieni jätkä päähänpistoilleen voi.. ;)

No sitten vihdoinkin HIRVEEN PITKÄN odottelun jälkeen me lähdettiin liikenteeseen. Me mentiin eka junalla, jossa oli tosi pelottava rotlaireri, joka näytti mulle kieltä. Mä kyl haukuin sen takaisin. Me mentiin vielä toisellakin junalla, ja siel mä rupesin vähän jo marisee. Junan jälkeen me käveltiin semmoisen paikan ohi, jossa on tosi paljon heppoja. Lopulta oltiin perillä siellä kentällä, missä mami aina antaa mulle tosi paljon nameja. Koulu oli taas tosi jännää. Mami käski mun istua tai maata maassa ja meni itte jonkin lautaseinän taakse piiloon. Vähänkö mä ihmettelin, että mitä se siellä seisoo. Miskei se tuu tänne?! No, sit mami tuli ja antoi mulle nameja.

Sinne kouluun tuli myös yks tyttöhauva nimeltä Una. Me ollaan viimeks nähty, kun mä olin aika pieni, mut kyl se mut viel tunnisti. Vähän aikaa jaksoin vielä leikkiä mamin kanssa, mutta sitten tytön puuhat rupes kiinnostaa enemmän, kun se juos siel tarhassa pitkin poikin heiluttelemassa takamustaan. Mami päätti silloin, että nyt riittää ja mentiin sitten riehupuolelle leikkii sen Unan kanssa. Leikittiin ainakin tunti. Takas kotiin me tultiin Unan autolla, mut mä en muista siitä matkasta oikeen mitään, kun mua nukutti niin paljon.

Kotona mä rupesin vetää hirsunaa, kun mami taas kolas keittiössä. Se kokkas taas niitä älyttömiä lihariisipuurojaan mulle, joista mä en pahemmin välitä. Kummitäti tekee paljon parempia kuin mami.

Mut joo, semmoinen päivä tänään ja nyt mä vaan odottelen, et toi mami lopettais ton laatikon tuijottamisen tossa, että päästäis iltsikalle.