sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Eka kirjoitus

Moi kaikki!

Mäkin päätin nyt vihdoinkin aloittaa mun oman blogin. Sitä onkin odoteltu..

Tänään sunnuntaina aamulla en ollut uskoa luppakorviani, kun mamin puhiheilami rupes piipittää tosi aikaisin. Arvasin heti, että nyt on jotain erityistä ohjelmaa tiedossa, kun mami ei heti pystyyn noustuaan lähtenyt kuskaamaan mua ulos vaan käski vaan jatkaa unia. Mä yritinkin kovasti, mut mamin kolatessa keittiössä, mun oli pakko siirtyy makkarista olkkarin nojatuoliin seuraamaan vaihvihkaa mamin tekemisiä. Jonkin aikaa siinä velttoilinkin, kunnes mami rupesi pakkaamaan reppuun mun kuppia ja nameja! Jee, me lähetään leikkii koulua! Tuli kyl innostuttuu vähän liikaakin, koska mamin käydessä haukkaamassa raitista ilmaa parvekkeella, kävin pureskelee koulutusnamipussukan muoviklipsut. Muoviklipsut, on ne sitten vöissä, repuissa, valjaissa tai kaulapannoissa, on mun suurta herkkua ja mä oon syönyt niitä tosi monta. No, tottakai sain taas tosta mun tempauksesta hiukan moitteita, mutta minkäs pieni jätkä päähänpistoilleen voi.. ;)

No sitten vihdoinkin HIRVEEN PITKÄN odottelun jälkeen me lähdettiin liikenteeseen. Me mentiin eka junalla, jossa oli tosi pelottava rotlaireri, joka näytti mulle kieltä. Mä kyl haukuin sen takaisin. Me mentiin vielä toisellakin junalla, ja siel mä rupesin vähän jo marisee. Junan jälkeen me käveltiin semmoisen paikan ohi, jossa on tosi paljon heppoja. Lopulta oltiin perillä siellä kentällä, missä mami aina antaa mulle tosi paljon nameja. Koulu oli taas tosi jännää. Mami käski mun istua tai maata maassa ja meni itte jonkin lautaseinän taakse piiloon. Vähänkö mä ihmettelin, että mitä se siellä seisoo. Miskei se tuu tänne?! No, sit mami tuli ja antoi mulle nameja.

Sinne kouluun tuli myös yks tyttöhauva nimeltä Una. Me ollaan viimeks nähty, kun mä olin aika pieni, mut kyl se mut viel tunnisti. Vähän aikaa jaksoin vielä leikkiä mamin kanssa, mutta sitten tytön puuhat rupes kiinnostaa enemmän, kun se juos siel tarhassa pitkin poikin heiluttelemassa takamustaan. Mami päätti silloin, että nyt riittää ja mentiin sitten riehupuolelle leikkii sen Unan kanssa. Leikittiin ainakin tunti. Takas kotiin me tultiin Unan autolla, mut mä en muista siitä matkasta oikeen mitään, kun mua nukutti niin paljon.

Kotona mä rupesin vetää hirsunaa, kun mami taas kolas keittiössä. Se kokkas taas niitä älyttömiä lihariisipuurojaan mulle, joista mä en pahemmin välitä. Kummitäti tekee paljon parempia kuin mami.

Mut joo, semmoinen päivä tänään ja nyt mä vaan odottelen, et toi mami lopettais ton laatikon tuijottamisen tossa, että päästäis iltsikalle.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hihi go Remu!

Anonyymi kirjoitti...

Jee, säkin oot sit pistäny oman blogin pystyyn. hyvä broidi :)
Vähä mä kattelin huuli pyöreenä, että eksää oo laittanu ittestäs mitään kuvia, kun mä haluaisin nähdä, että ollaanks me vieläki samannäkösiä ja toi kuva mikä tossa susta on niin se on ihan liian pieni ;)
Kylläpäs sun tartti mennä kauas, ennenkuin se namikoulutus pääs käyntiin ja oikein kahdella junalla :o
Mä en oo ollu ikinä junassa, enkä bussissakaan...
Mun mami alko kehuun mua, kun kerroin sille, että sä nakertelet melkein työkses noita klipsuja, mä en nimittäin oo pentuaikojen jälkeen tehny enää mitään luvatonta, enkä kyllä kovin paljoo sillonkaan ;)
Onkse Una nyt sit sun tyttöystävä, vai onks sulla joku toinen?
Mites noi sun leikit ylipäätään sujuu noitten likkojen kanssa, kun suahan ei oo operoitu niin meneeks sun leikit niitten kanssa hiukan överiks?

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Remu, tervetuloa blogimaailmaan :)
Hauskaa, että voi tapailla koirakavereita täällä vaikka ihan eri puolilla Suomea asustellaan.

T:Tinka

Heidi kirjoitti...

Moi kaikki, ja kiitos kun luitte mun blogia *häntä heiluu*!

Topi: Kuvia tulee kyllä lisää vielä. Mäkin ajattelin osallistua niihin haasteisiin, mihin säkin.

Musta on tullut aika ammattilainen tossa matkustamisessa. Mä käyn kahta koulua, joista toinen on tässä lähellä ja siel on paljon semmosia rotukoiria, jotka voittaa aina kaikki näyttelyt ja sit tuol junamatkan päässä on semmonen, missä on meitä sekarotuisia. Mä en kyl ymmärrä tommosten rotujuttujen päälle yhtään, koska mun mielestä kaikki tytöt on yhtä kauniita ja pojat komeita. Mä osaan kyl leikkiä nätisti tyttöjen kanssa. Mä kunnioitan niitä tosi paljon! Poikien kanssa tulee painittua rajummin ja oon mä tapellutkin! Poikien kaa me tapellaan tytöistä, mut ei me purra. Katotaan vaan kumpi on kingi. Joo toi Una on yks mun tyttöystävistä. Mä oon nääs aika viriili poika. Me mennään ehkä kihloihin Unan kanssa, mut mun ja Unan täytyy viel kysyy meidän mameilta lupa. Me ollaan ajateltu hankkia pentuja. Unaa ei kuitenkaan haittaa, että mulla on muitakin tyttöjä. Meil on semmonen avoin suhde.

Tinka: Moi! Kiva, että säkin tulit lukee mun blogia. Mä aattelin laittaa siitä meidän poronpolunreissusta tännekin kuvia ja tarinaa, kunhan ehdin. Esim. toi mun veli Topi kun ei ole siel naamakirjassa mihin oon aikaisemmin tarinoinut.

Terveisin Remu

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hauska heti herättyään nauraa vedet silmissä! :)Hyvä Lemuuu!

T.Kummitäti

Heidi kirjoitti...

Topi: Ai niin unohdin vastata sulle tosta mun pureskelutaipumuksesta. Kyl mäkin oon jo niin iso, että mä tiedän mihin ei saisi hampaitansa käyttää. Mä hermostun kuitenkin aina, kun mami lähtee putakalle. Mä en tykkää siitä yhtään. Mä en tajuu, miks sen pitää aina välillä lähtee ovesta ulos sinne putakalle. Kun mä hermostun, mä teen tuhmuuksia ja yleensä mä pureskelen tavaroita, joihin mami on just koskenut. En mä tiedä miksi. En mä sillo hermostu yhtään, kun se lähtee hakee makkararahoja vaikka onkin silloin tosi kauan poissa.

Kummitäti: *häntä heiluu* *vikinää*

Terveisin Remu

Anonyymi kirjoitti...

Vuh, vaan Remu-petteri. Mami naureskeli kun eilisen riehumisen jälkeen luuli huomaavansa, että mä uneksin sun ruskeista nappisilmistä..ehkä, en kyllä myönnä tässä kaikkien kuullen..Väsytti kyllä ihan hirmuisesti, kun pitkästä aikaa nähtiin ja oikeen kilpajuoksut juostiin. Harmitti, kun mä hävisin, täytyy alkaa treenaamaan, että saan sut ens kerralla kii. Onneks ei tullu ketään muita tyttöjä tai poikia meidän leikkejä sotkemaan.
Katellaan sitä pentujuttua ehkä joskus, mut kun mun mami ja papi on vähän ollu sitä mieltä, että mäkään en taida ikinä kasvaa aikuiseks koiraks. Johtuiskohan siitä, että juoksen aina niiden sukat suussa ympäri kämppää ja teen muitakin pentumaisia touhuja, kuten vaahtomuovin repimistä ja syömistä, sekä varastan mamin tyynyt ja koitan purra ne hajalle. Kerran ne ainakin sano ettei haluu samanlaisia haukkulaisia enempää taloon ennenkuin äitikanditaatti vähän rauhottuu. Mun mielestä mä oon kyllä ollu viime aikoina ihan kiltti.
hau!
t:Unski

Heidi kirjoitti...

Una: Moi Unski <3 <3 . Me ollan kyl tosi hyvä pari, kun meil on samoja harrastuksiakin! Mäkin käyn pöllii aina mamin sukkia, ja meen heiluttelee niitä sen eteen, että saan vähän vipinää taloon ;)Niitä sukkia on aina niin mukavasti tarjolla eri tuoksuisina. Suurimmat vipinät mamiin saa, kun käyn valkkaa sukan semmosesta vekottimesta, mitä mami kutsuu pykkitenileeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoo Remu.. säkin sit sait tosiaan blogin pystyyn ;)

Mullon ollut vähän kiireitä niin on jäänyt toi oman blogin päivittäminen vähän väliin mutta enköhän mäkin saa taas itseni vauhtiin varsinkin kun toi mun perhe osti uuden kameran niin saa uusia kuviakin taas mukaan.

Heidi kirjoitti...

Roni: Kiva kuulla susta pikkuveli! Minkäs kokoinen sä nykyään olet? Joko nostat koipea?

Terveisin Remu