Viikon koirakuva: Muutos

Mami sanoo joskus - tai aika useinkin - mua sen omaks pikku pahilaiseks. Mun mielestä mä oon kyllä kiltti ja kunnollinen nuori herrasmies.

Kattokaa nyt, kuinka söpö ja kiltti mä osaan olla!


Tässäkin mä vaan syön kiltisti puruluuta mamin jaloissa, kun se tuijottaa sitä laatikkoaan.


Tietty mullakin joskus kontrolli pettää.


Mutta minkäs sille pieni koiranpoika voi;)

Viikon koirakuva: Rakkaat rakit ja hurjat hurtat

Tällä viikolla koirakuva haasteen aihe on aika jännä eli rakkaat rakit ja hurjat hurtat. Siel ohjeissa sanotaan, että kuvat voi sisältää erinäisiä pellekuvia. Mä oon niin kuvauksellinen, ettei musta oikeen noita pellekuvia meinannut löytyäkään, mut sit mami ehdotti, että voisin taas käyttää annanjavillen *häntä heiluu* kuvia, kun oltiin josku vuos sitte Sipoon koirametsässä. Mä tosiaan karkasin siellä eka ja joku täti otti mut kiini ja vei sit mamille. Mul on nääs mamin puhelinnumero mun valjaissa. Mut onneks mami ei suuttunut mulle siitä karkailusta vaan jatkettiin lenkkiä sitten hihnassa. Yhdessä vaiheessa me pysähyttiin syömään eväitä ja mul meinas palaa hermot siitä odottelusta:


Mennään, mennään, mennään!!


MENNÄÄN, MENNÄÄN, MENNÄÄN!!


Mennäänhän jo, mennäänhän?!


Eiks ni, et me voitas jo mennä? *makeilua*


Te ootte kaikki ihan tyhmiä, ku me ei jo mennä :(

Viikon koirakuva: Ensimmäinen

Vuoden ensimmäinen Viikon koirakuva haaste on aiheeltaan ensimmäinen. Täydellinen tilaisuus taas lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja kertoa mun elämäni toisesta koiraleiristä, ja siellä mun elämäni ensimmäisestä agility-kilpailusta. Olin silloin noin 1 vuotta.

Se leiri oli viikonloppuleiri. Ohjelmaan kuului jotai luentoja, missä mami kävi, lenkkeilyä ja leikkimistä, mut sit myös erilaisiin harrastusjuttuihin tutustumista, kuten agilityyn ja jäljestämiseen. Mä olin jo mun ensimmäisellä koiraleirillä, kun olin 6kk, tutustunut tohon jäljestämiseen, jossa osoittauduin muuten luonnonlahjakkuudeksi, niin päätin tutustua sit tohon agilityyn. Se oli mun ensimmäinen kerta, kun kokeilin niitä esteitä. Me kuultiin mamin kanssa et sunnuntaina on kilpailut niin reenattiin lauantaina sit oikein tosissaan muun muassa putkea, hyppyesteitä ja A-estettä.

Kilpailupäivä koitti ja mua jännitti tosi paljon. Rata alkoi esteellä, jonka mä suoritin mallikelpoisesti:



Sit piti ettiä nameja noiden vihreiden purkkien alta ja punasista sai miinuspisteitä:



Sit piti taas mennä esteestä, mut mä unohdin kummalta puolelta sitä keppiä pitikään mennä:




Sit mä päätin ottaa ohjat omiin käsiin ja menin ton A-esteen ja putken ihan ite. Kuulin myöhemmin, ettei ne kuuluneet rataan..:



Ja viimetteeks piti mennä tohon noitten oranssien juttujen keskelle seisoo, mut mä menin vahingossa hutiin:



Oli tosi hauskaa olla kilpailemassa, vaikka musta rata oli vaan turhan lyhyt. Mä en kuulemma saanut yhtään pistettä, kun tein noi ylimääräiset esteet. Mun mielestä mun ois kyl pitänyt saada niistä lisäpisteitä..

Mä oon tapellut tänään

Mä oon tänään ollut tappelupukari. Oltiin mamin kanssa koiratarhalla, kun sinne tuli yks Kaapo, johon mä oon ihan rakastunut. Mä olin tosi mustasukkanen, kun noi muut pojat yritti vikitellä sitä. Mä murisin ja irvistin niille, ja jos ne ei uskonut ja jättänyt Kaapoa rauhaan, vähän näykinkin niitä. Jätin Kassunkin, mun vakkaripoikaystävän, ihan kuin nallin kalliolle, ja se tais vähän pahastua siitä. No, lopulta kaikki me pojat rähistiin ja äristiin keskenämme. Meit oli kuus poikaa siellä yhteensä. Sit se kulminoitu siihen, et mä ja yks toinen Remu, joka on rodultaan suurnausteri, ruvettiin tappelee. Vähäks se oli kivaa! Kunnon frakis päälle!! Sit mami sai mut yllätettyy ja otti kiinni, ja me lähettiin hippulat vinkuen sieltä tarhasta ja ne muut pojat sai sit tapella ilman mua. Mä olin niin pollee, kun me käveltiin kotiin. Mä olin kaikist pienin jätkä, mut mä näytin niille, kuka on pomo!

Ja herkille tiedoksi, että vaikka me kaikki oltiin kovia jätkiä niin ketään ei oikeesti purtu, vaikka se näytti ja kuulosti hurjalta:D

Joulu

Mä laitan tähän viel vähän kuvia mun joulusta Sakun luona Vääksyssä. Me oltiin siellä aika monta päivää, mutta kaikista jännin päivä oli jouluaatto! Mä olin viel aika pieni viime jouluna, enkä mä oikeen muistanut, mikä tää joulujuttu on, mutta Saku osas kertoa, että tää on semmosta aikaa, että tontut tuo kilteille hauvoille lahjoja - leluja, herkkuja ja sellasta. Mua jännitti koko päivän, että koska se tonttu tulee! Saku sanoi, ettei sitä nää, kun se tuo lahjat just sillo, ku kukaa ei oo näkemässä.


No, hirveen pitkän ajan päästä josku ku oli jo pimeetä Saku tuli kuiskaa mulle, että nyt niitä lahjoja on ilmestynyt tonne olkkariin. Multa meinas päästä lirut lattialle.

Se kuiskas mulle myös, et me voitas livahtaa etukäteen tutkimaan niitä paketteja, jos mä uskallan. Mä oon yleensä ihan kiltti poika, mutta nyt kyl mun uteliaisuus voitti ja mä menin tutkii niitä paketteja ja arvailee, mitkä on mulle:





Tietty noi ihmiset huomas heti, mitä me touhutaan, mut ei ne suuttunut vaan me ruvettiin sitten porukalla availee niitä lahjoja. Mähän kerroin, että mä avasin lahjani ihan itse, vaikka Ville auttoi mua vähän:




Saku sai tollasen namipallon, mut se on eri värinen kuin se mun namipallo ja sitäpaitsi pehmeempi. Mun mami aina valittaa, kun mä rupeen illalla kolaa mun namipallolla, joten annajaville oli ostanut tommosen vähemmän kolisevan version Sakulle. Saku hokas kyl tosi nopeesti, miten se toimii.


Niinku mä edellisessä mun jutussa kerroin, mä sain tollasen pehmeen jalkapallon. Se on kyl tosi kiva.


Me leikittiin sillä paljon jo sillo jouluna, ja mä ja mami ollaan leikitty sillä tänäänkin.

Sen pituinen se.

Kuvista kiitos annallejavillelle! *häntä heiluu*

Palkintoja ja lahjoja

Muistatteko, kun mä osallistuin siihen valokuvauskilpailuun tällä kuvalla, ja sain siitä kunniamaininnan?


Tontun turma

Tänään aamulla sitten postiluukusta kolahti mun palkinto! Mä sain palkinnoks ruusukkeen ja herkkuja, mut mul on kuvia vaan tosta ruusukkeesta, kun mä söin jo ne herkut.


Tässä mä komeilen mun ruusukkeen kanssa.


Tässä lähikuva ruusukkeesta edestä,


ja takaa. Vähänkö tää on hieno!

Joulusta vielä:

Mä olen luvannut laittaa tänne mun blogiin myös juttua mun joulusta Vääksyssä. Onkelma on nyt siinä, että mun piti käyttää mun kummitädin kuvia, enkä mä oo saanut niitä vieläkään. Mä tiedän kuitenkin, että ainakin mun veli Topi on hirveen innokas näkemään, mitä mä sain joululahjaks, joten päätin ottaa täällä ihan kotona vaan kuvan mun joululahjoista. Kaikki herkut mä oon tietty jo syönyt. Mä avasin ihan itte pakettini kummitädin ja -sedän avustuksella, ja tällaiset sieltä kuoriutui:


Toi kaksoispallo oli Sakulta ja niiltä, ja toi iso pallo on mun kummitädiltä ja -sedältä.


Täs mä leikin niillä.

Mamilta mä en saanut mitään, kun mulla mukamas on jo kaikkea. Kyl mun mielestä mun pallokokoelmaan mahtuu hyvinkin vielä lisää palloja ja muitakin leluja.