sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Pitkäkosken koirapuisto

Me käytiin tänään mamin kanssa Pitkäkoskella koiratarhailemassa. Kuten tyypillistä reissu päättyi siihen, että mami sanoi meidän koiratarhailujen loppuvan nyt tähän. Siis mä en käsitä! Kuunnelkaapa mun tarina:

Se paikka on aika kaukana ja sinne pitää mennä autolla. Mami oli saanut järkättyä meille kyydin ja mun piti tapani mukaan istua mamin jaloissa koko matka, kun takapenkki oli täynnä tyttöhauvoja.



Mamin mielestä mä en käyttäytynyt hyvin edes autossa. No, vähän kun yrittää kattella maisemia ja kurkotella takapenkille niin muka häiriköi?!

No siel tarhassa oli tosi ihku tyttöhauva, semmonen lappari niin kuin mami sanoo. Mä yritin vikitellä sitä kovasti, mut se oli niitä viileitä naisia, jotka antaa ymmärtää, mut ei ymmärrä antaa.









Pari muutakin poikahauvaa kävi siinä kärkkymässä, ja mul oli hirvee työ saada ne tajuamaan, että tää muija on varattu.



Eli siis koko reissun mä vikittelin sitä pimua ja yritin ajaa muut kosijat pois, ja mamin mielestä se oli taas jotain niin kauheen hirveetä että! Mä en tajuu..

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sä oot vaan helposti ihastuvaa sorttia. Eikö mami tajuu... ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Satu-täti:
No, mun täytyy tunnustaa, etten mä ton likan tunteista niin piitannut. Se yritti mennä multa kokoajan turvaan maminsa ja muidenkin ihmisten jalkoihin. Mut mä olin siin kytiksellä, että josko sittenkin irtois..

Anonyymi kirjoitti...

Mä Remu ymmärrän sua täydellisesti. Multahan on noi koirapuistoilut on lähes kokonaan kielletty, koska mamma ei kuulemma jaksa katsella ja erottaa mua kokoajan jostain muusta koirasta.

Oothan säkin sen kyllä nähnyt, että mä en ole parasta seuraa koirapuistoissa. Mutta siis kaikki olisi mun mielestä loistavasti, kun muut ymmärtäisivät, että MÄ ole koko paikan pomo, ja muiden ei kannata edes katsoa muhun päin *ylpistelee*

Anonyymi kirjoitti...

Stitch:
Mami sanoo, että mun pitäis jättää noi likat rauhaan ja ainakin olla omimatta niitä, kun hampaiden näyttely jä ylenpalttinen rähjääminen ei kuulemma kuulu koirapuistoiluun. No, jos ne jätkät tajuis pysyy kaukana mun pimuista niin mun ei TARTTIS vääntää sitä rautalangasta niille..

Anonyymi kirjoitti...

Hah, hah.. Tollasen käytöksen takia mäkin menetin mun kalusteet just vuosi sitten, että ei siinä muu auta, ku meet vaan kalusteitten poistoon ;)
Vaikka kyllä mä silti osaan ilman niitä juttujaki homman hoitaa..yritin koklata yks päivä sitä tohon mun Rontti kaveriin, vaikka se onkin poika, mutta hällä väliä :D
Varmaan tolla tytsyllä oli siä koirapuistossa ahdistavaa, kun jätkät murisee ja näyttelee hampaitaan sen selän päällä :o

Anonyymi kirjoitti...

Topi:
Hui kamala! Onneks mami mamoilee ton asian kanssa. Se pelkää, että mun persoonallisuus muuttuisi siitä toimenpiteestä. Mä en mun killuttimista hevillä luovu!