Tääl on sillai mukavia ihmisiä, että ne oli tuonut niille sorsille oman sohvan, missä ne voi ottaa päivänokoset:
Kun sorsat oli katottu, jatkettiin matkaa. Me ollaan mamin kaa kerran, sillonku mä olin vielä vauvahauva, käyty siellä mattolaiturilla Anna-tädin kanssa, ja mä muistelin, että se tie sinne ois ollu tommonen vähän soraisemman oloinen:
Ja siellähän se oli. "Mami, mä löysin sen!".
Mä tarkastin samantien koko mattolaiturin ympäristön:
Mä olisin halunnut lähtee kotimatkalle näitä kallioita pitkin, mut mami sanoi, että siellä on kyltti, jossa sanotaan, ettei sinne saa mennä:
Kotiin mentiin sitten metsien läpi:
Semmonen mattolaiturireissu.
2 kommenttia:
Vitsit, että mä kadehdin sua, kun sä saat jutun aikaseks noinkin tavallisesta asiasta, ku mattolaiturista :)
Sulla on varmaan vielä monta paikkaa esiteltävinä niiltä uusilta asuinsijoiltas ja on aika jännää lukee näitä sun kotiseutujuttuja :)
Miks tonne kallioille ei olis saanu mennä..ihmeellistä :o
Oliks sun mami nyt ihmisiks, eikä meinannu alkaa pillittään ;)
Topi:
Kiva, että sä tykkäät näistä mun seikkailukertomuksista;) Joo, mami oli tälläkertaa ihan ihmisiks, kun me ei ees eksytty. Nii, siel kallion takana oli joku talo ja yksityisaluekyltti.
Lähetä kommentti